"Vihdoinkin on minun vuoroni."
Tämä lause on tullut tutuksi nepsy-valmentajakoulutuksen ensimmäisissä hetkissä. Se kertoo odotuksesta, innostuksesta ja ehkä myös siitä, että moni on pitkään kaivannut koulutusta, joka tarjoaa käytännön työkaluja ihmisten kohtaamiseen, tukemiseen ja muutoksen mahdollistamiseen.
Mutta mikä ratkaisukeskeisessä neuropsykiatrisessa valmentajakoulutuksessa kiehtoo vuodesta toiseen? Mikä saa opiskelijat kokemaan, että juuri tämä koulutus tulee oikeaan aikaan?
Vastaus löytyy kolmesta sanasta: ratkaisukeskeisyys, neuropsykiatria ja valmennus.
Katse voimavaroihin ja tulevaisuuteen
Ratkaisukeskeisyys tuo työskentelyyn energiaa, toivoa ja suuntaa. Se ei tarkoita valmiiden vastausten antamista tai ongelmien ohittamista. Sen sijaan se auttaa suuntaamaan katseen siihen, mikä on mahdollista.
Ratkaisukeskeisessä työotteessa etsitään asiakkaan omia voimavaroja, vahvuuksia ja jo olemassa olevia onnistumisia. Usein muutos alkaa pienistä havainnoista: mikä toimii jo nyt, milloin arki sujuu vähän paremmin ja millaisia askelia kohti tavoitetta voidaan ottaa seuraavaksi.
Neuropsykiatrinen näkökulma avaa oven ihmismielen erilaisiin tapoihin hahmottaa maailmaa, säädellä toimintaa ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Koulutuksessa opitaan ymmärtämään yksilöllisiä toimintatapoja ja tarpeita. Yksi huomaa pienimmätkin yksityiskohdat, toinen hahmottaa suuria kokonaisuuksia. Joku tarvitsee selkeää rakennetta, toinen tilaa ajatella ja edetä omalla tavallaan.
Kun ymmärrys lisääntyy, myös kohtaaminen muuttuu. Ihmistä ei tarvitse sovittaa yhteen muottiin, vaan hänen kanssaan voidaan etsiä tapoja, jotka tukevat juuri hänen arkeaan, tavoitteitaan ja vahvuuksiaan.
Valmentaja kulkee rinnalla
Valmentajan tehtävä ei ole tietää toisen puolesta, vaan kulkea rinnalla. Valmentaja auttaa pysähtymään, peilaamaan omia toimintatapoja ja löytämään askelia kohti asetettuja tavoitteita.
Hyvä valmennus ei rakennu yksittäisten vinkkien tai temppujen varaan. Se syntyy luottamuksesta, kuuntelemisesta, oikeista kysymyksistä ja siitä, että asiakas saa kokemuksen omasta pystyvyydestään.
Nepsy-valmentajakoulutuksessa nämä kolme näkökulmaa nivoutuvat yhteen. Teoria, käytännön harjoittelu ja oman työn reflektointi muodostavat kokonaisuuden, joka näkyy vähitellen myös opiskelijan omassa ammatillisessa otteessa.
Koulutusprosessi on monelle matka myös omaan ajatteluun ja työskentelytapaan. Oppiminen tapahtuu askel kerrallaan, välillä tietoisesti ja välillä melkein huomaamatta.
Lopputyön äärellä moni havahtuu siihen, kuinka paljon koulutuksen aikana on tapahtunut. Uutta osaamista on kertynyt, vanhat työkalut ovat jalostuneet ja oma tapa kohdata ihmisiä on saanut lisää varmuutta ja syvyyttä.
Erityisen tärkeäksi nousee myös onnistumisten huomaaminen. Valmennus opettaa näkemään hyvän, toimivan ja mahdollisen. Arki ei ole vain selviytymistä haasteesta toiseen, vaan siitä voi löytyä myös edistymistä, vahvuuksia ja pieniä voittoja, joita kannattaa pysähtyä juhlimaan.
“Odotin tältä kokonaisuudelta paljon, mutta sain paljon enemmän kuin ikinä osasin odottaa.”
Tällainen palaute valmistuvilta opiskelijoilta kertoo koulutuksen merkityksestä. Kun opiskelija lähtee uteliaasti kehittämään itseään ja on valmis tarkastelemaan omaa ammatillista otettaan uudesta näkökulmasta, syntyy osaamista, joka kantaa pitkälle.
Nepsy-valmentajakoulutus tarjoaa työkaluja muutokseen. Ennen kaikkea se vahvistaa ymmärrystä siitä, että jokaisella ihmisellä on voimavaroja, mahdollisuuksia ja oma tapansa edetä.
Ehkä seuraavaksi on sinun vuorosi.
Kirjoittaja: Tarja Seppälä, valmentajakouluttaja, ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja, Systemic Team Coach®, erityisopettaja ja työnohjaaja (STOry)
.jpg)
