Työelämän murros on tehnyt muutoksista, muutosneuvotteluista ja muutosturvasta lähes työelämän arkea. Samalla on muuttunut työn ja ihmisen välinen vaihtosuhde: mitä annan työlle – ja mitä saan siitä vastineeksi? Monet työelämän mittarit näyttävät haasteita hyvinvoinnin ja työroolien muutosten keskellä.
Kyse ei ole enää vain palkasta, asemasta tai urakehityksestä. Työn mielekkyys, merkityksellisyys, mahdollisuus kehittyä ja kokemus omasta toimijuudesta ovat nousseet keskeisiksi. Työn muutoksia peilataan jatkuvasti kysymykseen: mitä tämä merkitsee minulle, sille kuka olen ja millaiseksi olen työssäni tullut?
Siksi myös muutosturvavalmennusta pitäisi tarkastella työidentiteetin näkökulmasta. Muutosturvassa syntyy helposti työnjako. Työterveyshuolto hoitaa psyykkistä kuormitusta ja työnhakuvalmennus auttaa kohti seuraavaa työpaikkaa. Näiden väliin jää kuitenkin kiinnostava alue: Ihmisen työidentiteetti. Juuri siinä voivat kohdata eletty työelämä, psykologinen kokemus, osaaminen, jatkuva oppiminen ja tulevaisuuden ammatillinen suunta.
Muutosturvatilanteessa organisaatiossa on usein jo valmiina sanottamattomana työidentiteettivalmennustarve. Olen nähnyt, kuinka työidentiteetti voi haurastua vähitellen jo paljon ennen irtisanomista. Ihminen tekee työnsä, mutta jokin yhteys siihen on ohentunut. Hän ei ehkä enää tunnista itseään työstään tai organisaatiostaan. Joskus ihminen lähtee työpaikalta. Joskus hän jää, mutta lähtee henkisesti. Jälkimmäinen on organisaatioille joskus huonosti havaittava menetys.
Pitkään jatkuneessa työsuhteessa ihminen on rakentanut ammatillista identiteettiään, asemaansa, ihmissuhteitaan ja käsitystään itsestään osana organisaatiota. Työpaikkaan on kiinnittynyt historiaa: onnistumisia, pettymyksiä, osaamista, yhteisöjä ja kokemuksia johtamisesta.
Kun tämä rakenne äkillisesti murtuu, kysymys ei olekaan vain: Mistä löydän seuraavan työpaikan? Paljon perustavampia kysymyksiä voivat olla:
Kuka minä olen ilman tätä työtä? Mitä minusta jää jäljelle? Mitä oikeastaan osaan? Mitä haluan viedä mukanani – ja mitä en enää halua kantaa?
Tässä on yksi muutosturvavalmennuksen keskeisistä mahdollisuuksista. Muutosturvavalmennus ei ole vain uuden työn etsimistä – se on työidentiteetin käännekohta.
Muutosturva työidentiteetin uudistumisen tilana
live&learn on tänä vuonna aloittanut muutosturvapalvelujen toteuttamisessa tietoisesti kahden rinnakkaisen polun kokonaisuuden. Perinteisen työnhakuprosessiin keskittyvän valmennuksen rinnalle luotiin työidentiteettivalmennus.
Minulla on ollut hieno mahdollisuus toteuttaa tätä työidentiteettivalmennusta ja oivaltaa samalla muutoksen syvälliseen merkitykseen irtisanottujen ammattilaisten tarinoiden kautta. Ajatus perustasta on yksinkertainen, mutta mielestäni tärkeä: samalla kun ihminen suuntaa katsettaan ulospäin – työmarkkinoihin, uusiin tehtäviin, osaamisvaatimuksiin ja työnhaun konkreettisiin askeliin – tarvitaan myös toinen liikesuunta, katse sisäänpäin: identiteettityöhön ja toimijuuden synnyttämiseen.
Muutosturvaan muodostuu kaksi rinnakkain kulkevaa raidetta. Toinen etsii seuraavaa työpaikkaa/yrittäjyyden polkua, toinen rakentaa ymmärrystä siitä ihmisestä, joka sinne on matkalla. Minulle työidentiteettivalmennuksen erityinen mahdollisuus on rakentaa siltaa menneen ja tulevan välille. Uudenlainen muutosturvavalmennus on yhdistänyt digitaalista työskentelyä, dialogia, coachingia ja erilaisia ID työkaluja tukemaan henkilökohtaista identiteettityötä.
Työidentiteettivalmennuksen työskentely on kohdistunut henkilökohtaiseen identiteettitarinaan, ammatillisiin juuriin ja osaamiseen, työrooleihin, suhteeseen organisaatioihin ja työelämän ihmissuhteisiin sekä tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja omaan toimijuuteen.
Keskeisiä teemoja ja kysymyksiä ovat olleet:
Millaista identiteettitarinaa kuljetan mukanani? Kuka olen tässä työurani kohdassa? Mitä osaan ja mihin osaamiseni juuret ulottuvat? Mitä päättynyt työ ja organisaatio ovat minuun jättäneet? Mitä haluan oppia? Millaisessa työssä haluan seuraavaksi käyttää itseäni ja osaamistani? Ja mitä sellaista minussa on vielä käyttämättä, joka voisi päästä seuraavassa työelämän vaiheessa näkyviin?
Tässä on yksi muutosturvavalmennuksen keskeisistä mahdollisuuksista, joka tuo mielestäni hyvin esiin myös jatkuvan oppimisen: valmennus ei ole irrallinen lisä muutosturvaan, vaan se liittyy työidentiteetin uudelleen rakentumiseen – kuka olen, mitä jo osaan, mitä haluan oppia ja millaiseksi ammattilaiseksi olen seuraavaksi tulossa. Kysymys ”Mitä voisin tehdä seuraavaksi?” saa rinnalleen identiteettityön kysymyksen ”KUKA minä haluan olla työelämäni/omassa elämässäni seuraavassa vaiheessa?” Jälkimmäinen kysymys saattaa lopulta vaikuttaa ratkaisevasti myös siihen, millaisia aitoja merkityksiä ja vastauksia ensimmäiseen löytyy.
Työidentiteettivalmennuksen merkitykset
Keskiössä on muutosturvan kolme toisiinsa kietoutuvaa virtaa: työidentiteetin uudistumisen, osaamisen ja oppimisen sekä konkreettisen työnhaun.
Työidentiteettivalmennus™ rakentaa perustaa uudelle. Kun ihminen tunnistaa paremmin oman identiteettinsä arkkitehtuurin, ammatillisen tarinansa, osaamisensa, tarpeensa ja käyttämättömät potentiaalinsa, myös kysymys seuraavasta työstä voi muuttua.
Minulle tässä on yksi työidentiteettilähtöisen muutosturvan perusta: ihminen ei jää vain muutoksen kohteeksi. Hänelle rakennetaan tilaa ottaa uudelleen paikka oman työelämänsä toimijana. Ehkä juuri siinä on muutosturvan syvempi tehtävä – ei ainoastaan auttaa ihmistä seuraavaan työhön, vaan vahvistaa hänen kykyään suunnistaa elämässään ja työelämässä myös seuraavan muutoksen tullessa.
Muutosturvan Työidentiteettivalmennus™ nosti esiin kysymyksiä, jotka ulottuvat huomattavasti uuden työn löytämistä syvemmälle. Kun tuttu työ ja organisaatio jäivät taakse, ihmiset alkoivat tarkastella samanaikaisesti itseään, elettyä työuraa, johtamiskokemuksiaan, työyhteisösuhteitaan ja tulevaisuuttaan.
Osallistujien tarinoissa korostuu ennen kaikkea pysähtyminen oman identiteetin ja henkilökohtaisen työelämätarinan äärelle. Osallistujat kuvaavat valmennuksen auttaneen tunnistamaan henkilökohtaisen identiteettitarinan vaihetta, oman osaamisen juuria, löytämään uudelleen ammatillista kipinää sekä ymmärtämään omia tarpeita ja suhdetta aikaisempaan organisaatioon.
Työidentiteetistä on myös löytynyt kerroksia, joita ei aikaisemmin ollut tunnistettu. Oma osaaminen on saanut juuria ja sanoja. Joku on tunnistanut uudelleen kipinänsä, toinen ymmärtänyt suhteensa organisaatioihin, kolmas tehnyt päätöksen pitää tulevaisuudessa vahvemmin kiinni omasta toimijuudestaan.
Monelle valmennus toimii myös eräänlaisena työelämä/elämänkokemusten sulattamona: vanhaa voidaan tarkastella, jäsentää ja vähitellen jättää taakse. Samalla katse siirtyy menetyksestä kohti omaa toimijuutta ja tulevaisuutta. Valmennuksessa nousee esiin vahvana virtana kaikki ne kokemukset ja tunteet, joita ihminen on suhteessa organisaatioon ja sen suhdedynamiikkaan kokenut työhistoriassaan. Monet kysymykset, joihin olisi pitänyt tarttua jo työuran aikana, nousevat esiin ikään kuin varjoista näyttämölle.
Työidentiteettivalmennuksen™ ydintä voisi kuvata seuraavasti: ei vain kohti seuraavaa työpaikkaa, vaan kohti tietoisempaa suhdetta itseen, omaan osaamiseen ja omaan tulevaisuuteen työelämässä. Kyse on myös niistä henkilökohtaista syttymisfaktoreista, joiden äärellä ihminen tunnistaa olevansa elossa ja käyttävänsä potentiaaliaan energiaa lisäävästi.
Muutosturvan vaikuttavuuden kysymyksiä
Muutos on aina myös identiteettitapahtuma. Siksi muutosturva voi parhaimmillaan olla enemmän kuin suojaa menetyksen hetkellä. Se voi muodostua tietoiseksi työidentiteetin uudistumisen prosessiksi – kohdaksi, jossa mennyt tulee ymmärretyksi, oma toimijuus palautuu ja tulevaisuus alkaa saada henkilökohtaista suuntaa.
Huomaan pohtivani kysymystä muutosturvan vaikuttavuuden olemuksesta. Jos muutosturvan onnistumista mitataan vain sillä, kuinka nopeasti ihminen löytää uuden työpaikan, mitataanko silloin riittävän olennaisia asioita?
Omien valmennuskokemusteni perusteella haluaisin nostaa rinnalle myös toisenlaisia kysymyksiä:
-
Lisääntyikö hänen kokemuksensa itsestä arvokkaana ja kehityskelpoisena ihmisenä?
-
Vahvistuiko hänen käsityksensä omasta osaamisestaan ja työidentiteetistään?
-
Löysikö hän käyttämättä jääneitä potentiaalejaan?
-
Pystyikö hän jäsentämään suhdettaan päättyneeseen työpaikkaan ja organisaatioon?
-
Vahvistuiko hänen toimijuutensa?
-
Tunnistiko hän aikaisempaa paremmin, mitä tarvitsee voidakseen hyvin ja tehdäkseen hyvää työtä?
-
Ja syntyikö muutoksesta jotain sellaista oppimista, joka kantaa seuraavaa työpaikkaa pidemmälle?
Kysymykset koskevat paitsi työntekijää itseään ja muutosturvavalmennusta myös organisaatiota: Millaisen matkatarinan olemme luoneet henkilölle hänen työssä ollessaan ja mitä haluamme tarjota matkaevääksi seuraavaan vaiheeseen?
Muutosturva on monen asian risteymä ihmisen elämässä. Elämä on luonteeltaan lopulta kuitenkin etenevä ja muotoutuva. Siihen on rakennettu parantava geeni luonnostaan eikä sitä voi hallita lopullisesti. Siksi kaikki tiivistyy muutosturvassakin kysymykseen:
Miten syntyy sellainen matkatarina, joka vie eteenpäin luoden työelämäni seuraavan luvun ja millaista tukea tarvitsen matkalleni?
Salme Mahlakaarto on työelämän kehittäjä, valmentaja, työnohjaaja ja kouluttaja. Hän on erikoistunut työidentiteettien, toimijuuden ja jatkuvan oppimisen tukemisen menetelmiin sekä kehittänyt ID Valmentajakoulutuksen® työidentiteettien johtamisen tueksi.
Lue lisää live&learnin muutosturvavalmennuksista
Lue lisää työidentiteettivalmennuksesta
Kirjoittajana Salme Mahlakaarto, joka on työelämän kehittäjä, valmentaja, työnohjaaja ja kouluttaja. Hän on erikoistunut työidentiteettien, toimijuuden ja jatkuvan oppimisen tukemisen menetelmiin sekä kehittänyt ID Valmentajakoulutuksen® työidentiteettien johtamisen tueksi.
.jpg)
