Live&Learnin työkykyseminaari kokosi työllisyyden sekä sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoita yhteen pohtimaan, miten työkykyä, osallisuutta ja työhön paluuta voitaisiin Suomessa tukea nykyistä paremmin. Keskeinen viesti oli, että yhteistyötä eri toimijoiden välillä pitää vahvistaa ja työkykyä tarkastella niin ihmisen, työn, ympäristön kuin palvelujärjestelmän näkökulmasta.
Päivän puheenvuoroissa työkykyä tarkasteltiin historian, työeläkekuntoutuksen, työn muotoilun, mielenterveyden, toimintakyvyn arvioinnin ja työllisyysalueen käytännön ratkaisujen näkökulmasta. Useampi puhuja kuvasi, että palvelut, arviointi, kuntoutus, etuudet ja tuki eivät nyky-Suomessa yhdisty oikea-aikaiseksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi.
Puheenvuorossa välittyi ajatus siitä, että työkyky rakentuu ihmisen, työn, toimintaympäristön, palvelujärjestelmän ja oikea-aikaisen tuen yhdistelmästä. Siksi sitä ei voi arvioida luotettavasti vain terveydentilan tai diagnoosin perusteella. Nyt on aika etsiä vaikuttavuusperusteisia ratkaisuja, jotka tukevat suomalaisten työkykyä, työllistymistä ja osallisuutta yhteiskunnassa.
Psykiatri ja vaikuttaja Ilkka Taipale tarkasteli puheenvuorossaan sitä, miten työkykyä ja työkyvyttömyyttä on Suomessa eri aikoina tunnistettu. Hänen mukaansa suomalainen palvelujärjestelmä löysi aiemmin paremmin työkyvyttömät ihmiset.
Taipale nosti esiin Elma-projektin, jossa etsittiin aktiivisesti henkilöitä, joiden työ- ja toimintakyky oli heikentynyt merkittävästi. Arvioinnissa huomioitiin terveydentilan lisäksi esimerkiksi oppimisvaikeudet, käytännön työssä suoriutuminen ja lähipiirin havainnot. Työkykyä tarkasteltiin laajasti, ei vain lääkärinlausunnon tai diagnoosin lävitse.
Taipale korosti, että nykyjärjestelmässä työkyvyn arviointi jää liian usein kapeaksi ja keskittyy vain teoreettiseen työkykyyn. Käytännössä tämän vuoksi moni jää ilman tutkimuksia, palveluja tai etuuksia, joita hänen tilanteensa edellyttäisi.
Varman palvelujohtaja Sanna Salminen käsitteli puheenvuorossaan työeläkekuntoutusta ja sen merkitystä työkyvyttömyyseläkkeen ehkäisyssä ja työhön paluussa. Salmisen mukaan työeläkekuntoutus voi olla sekä inhimillisesti että taloudellisesti toimiva ratkaisu, kun se kohdentuu oikein.
Kuntoutuksen keinoja ovat esimerkiksi työkokeilu, työhönvalmennus, uudelleenkoulutus ja yrittäjyyden tukeminen. Näiden avulla voidaan tukea joko paluuta aiempaan työhön tai siirtymistä uuteen, terveydentilaan sopivaan tehtävään.
Työeläkekuntoutuksen vaikuttavuuden mittaamista pitää Salmisen mukaan edelleen kehittää, jotta ymmärrämme paremmin, mitkä asiat auttavat ihmistä palaamaan takaisin työelämään. Erityistä kehittämistä tarvitaan mielenterveyteen liittyvissä haasteissa, varhaisemmassa tuessa ja siinä, että kuntoutuksella on selkeä yhteys työllistymiseen.
Työnaika Oy:n yrittäjä Pauli Leinonen toi seminaariin esimerkkejä siitä, miten työn muotoilulla voidaan helpottaa työssä jatkamista ja työhön paluuta. Leinosen mukaan työkykyä voidaan tukea konkreettisilla muutoksilla työn sisällössä ja kuormittavuudessa sekä työtehtävien järjestelyssä.
Leinonen toi esimerkkejä ravintola-alalta, jossa tarkasteltiin eri työtehtävien ja työvuorojen kuormitusta. Sen jälkeen kevennettiin työtä ja rakennettiin uusia työnkuvia. Hoiva-alalla puolestaan luotiin hoiva-avustajan tehtävä ilman hoidollista vastuuta, mikä selkeytti työnjakoa ja vähensi kuormitusta laajemmin työyhteisössä.
Puheenvuoron keskeinen viesti oli, että työn muotoilu on konkreettinen ratkaisu työkyvyn haasteisiin. Työn pilkkominen ja uudelleenjärjestely voivat helpottaa työssä jaksamista, kevennetyt työnkuvat nopeuttaa työhön paluuta ja uudet roolit tukea koko työyhteisöä.
Kevan johtajaylilääkäri Tuula Metsä kertoi puheenvuorossaan mielenterveyden, kuntoutuksen ja työhön paluun suhteesta. Metsä korosti, että yksilöä pitäisi hoitaa ja kuntouttaa sekä työhön paluuta valmistella rinnakkain. Jo varhaisessa vaiheessa pitäisi arvioida kuntoutusmahdollisuuksia ja tarvetta työn muokkaukselle.
Työhön ei Metsän mukaan tarvitse palata vasta silloin, kun kaikki oireet ovat poissa. Hän esitti, että työkykyä ja työhön paluun mahdollisuuksia pitäisi tarkastella järjestelmällisesti pitkän sairauspoissaolon aikana. Työ tukee monista mielenterveyden haasteista toipumista.
Puheenvuorossa nousi esiin myös se, että kuntoutustuesta ei saisi tulla passiivinen väli, jonka aikana yhteys työelämään heikkenee entisestään. Jokaisessa vaiheessa pitäisi olla ajantasainen suunnitelma hoidosta, kuntoutuksesta ja seuraavista askelista.
Toimintaterapialiiton toiminnanjohtaja Tove Lassenius painotti, että työkykyä arvioidaan edelleen liian usein vain yksilön näkökulmasta. Lasseniuksen mukaan työkykyä pitäisi tarkastella suhteessa työhön, työympäristöön, välineisiin, työnantajan tavoitteisiin ja mahdollisuuksiin muokata työtä.
Keskeinen kysymys on käytännössä se, mitä henkilö osaa, miten hän toimii arjessa, millaisissa tehtävissä hän voisi onnistua ja mitä muutoksia ympäristöön tai työhön tarvitaan. Onnistunut arviointi edellyttää eri toimijoilta yhteistä ymmärrystä ja yhteisiä käsitteitä.
Lasseniuksen puheenvuoro tuki koko seminaarin läpi kulkenutta ajatusta siitä, että työkyvyn tunnistaminen ei kuulu vain yhdelle ammattiryhmälle tai yhdelle palvelulle. Se on yhteinen tehtävä.
Oulun seudun työllisyysalueen esimerkki kokosi yhteen päivän teemoja. Puheenvuorossa Oulun työllisyyspalvelujen työkykykoordinaattori Sanna Syrén ja Wellmindin projektipäällikkö Tarmo Junttanen kuvasivat, miten työkyvyn arviointi jää usein irralliseksi asiakkaan arjesta ja miten tieto pirstoutuu eri palveluihin.
Syrén ja Junttanen esittelivät ratkaisuna Wellmind-sovelluksen, jonka avulla arviointiin saadaan yhteistä rakennetta. Mallissa mukana ovat asiakas itse, arviointia koordinoiva ammattilainen ja havaintoja tekevä toimija, kuten työnantaja. Tavoitteena on saada paremmin näkyviin asiakkaan oma tieto, käytännön suoriutuminen ja eri toimijoiden havainnot.
Wellmindin kaltainen ratkaisu voi helpottaa yhteisen tilannekuvan muodostamista ja jatkopolkujen suunnittelua. Olennaista on, että arvioinnista saadaan käytännön työkalu keskusteluun ja päätöksentekoon.
Puheenvuoroissa ja keskusteluissa toistuivat seuraavat teemat:
Seminaarin perusteella työkyvyn tukeen tarvitaan jatkossa seuraavia muutoksia:
Seminaari toi hyvin esiin ne kysymykset, joiden parissa Live&Learn työskentelee. Työkyvyn vahvistaminen, työelämäosallisuus, työn muotoilu, työidentiteetti ja toimijuuden tukeminen ovat kaikki teemoja, joissa tarvitaan sekä ajattelun muutosta että käytännön työtä.
Live&Learn kehittää ja kouluttaa ratkaisuja, joiden avulla työelämästä voidaan rakentaa nykyistä yhdenvertaisempaa, monimuotoisempaa ja paremmin erilaisia elämäntilanteita huomioivaa. Tavoitteena on tukea sitä, että yhä useampi pääsee mukaan työelämään ja pystyy myös pysymään mukana työelämän muutoksissa.
Kiinnostuitko? Lue lisää koulutuksistamme Työyhteisöjen suorituskyky ja hyvinvoinnin koulutukset | Live&Learn